sunnuntai 11. marraskuuta 2018

SYKSYN MAALAUSMIETTEITÄ

Syyskuussa pidettiin Muurlan opistolla kaksi ikoniviikonloppua. Muurlan vanhassa tuvassa vallitsee aivan erityinen maalaustunnelma. Tupa lienee ainakin sata vuotta vanha, ikonien alkuperä vielä paljon vanhempi.

Koska kesä ja syksy maataloudessa enteilivät erittäin huonoa satovuotta, maalasin Viljasadon suojelijan/ Leipäviljan siunaajan tuomaan toivoa viljelijöille. Alkukuva on satojen vuosien takaa Venäjältä pienestä kylästä, jossa jo monia vuosia oli kärsitty nälänhätää huonon sadon vuoksi. Niinpä eräs munkki maalasi ikonin ja kulki sen kanssa kylätietä kyläläiset saattonana perässä. Seuraavan vuoden viljasato oli hyvä ja kylä säästyi enemmiltä kärsimyksiltä.


Toisen maalausviikonlopun päätyttyä alkoi Lammin Panagiassa Natalia Aldoshinan yhdeksänpäiväinen kurssi, joten sinne suunnistin heti maanantaina. Natalia on Moskovan hengellisen akatemian ikonimaalauksen johtava opettaja eli alan huippuja. Hän on käynyt Valamossa jo yli kaksikymmentä vuotta pitämässä ikonimaalauksen mestarikursseja ja samoilla vaatimuksilla mentiin Lammillakin. Natalia ei puhu lainkaan suomea joten viime vuoden tapaan meille tulkkasi toinen Natalia! Tällä kurssilla kaikki maalasivat saman työn, Sergijev Posadin käsittämaalatun Kristuksen. Nimi tulee siitä että Kristus aikoinaan on pyyhkinyt kasvonsa liinaan, johon sitten ovat jääneet hänen kasvonpiirteensä, eli tässä tapauksessa alkukuva ei olekaan maalattu.

Lammin Panagiassa pyritään nyt hiljalleen siirtymään normaaleihin luostarikäytäntöihin, ainakin kirkossa ja ruokasalissa piti käyttää pitkähköä hametta. Käytännössä lähes kaikki pitivät sitä koko ajan, alle sai hyvin paksutkin legginssit ja yläpäähän puseroita tarpeen mukaan, lämmitys nimittäin ei toiminut vieläkään. 

Ruoka on hyvää ja maukasta, joskin pelkästään kasvisruokaa. Panagiassa kun asuu monia eri ajanlaskujen paastoa noudattavia henkilöitä, joten asia on ihan ymmärrettävä. Muutama päivänä oli sentään kalaa lisukkeena. No kotona sitten maistui taas makkara!



Natalia vaatii todella tarkkaa työskentelyä. Vaikka saimme aluksi mustavalkoisen kopion ikonista, kesti lähes puolitoista päivää ennenkuin piirustus kuultopaperille oli hyväksytty ja jokainen parta- ja viiksikarva laskettu ja oikeilla paikoillaan. Vasta sitten päästiin laudan kimppuun. Tällainen pikkutarkka maalaus tekee välillä oikein hyvää ja jos joku kohta ei ole ole juuri niin kuin alkuperäisessä kuvassa,
ne kyllä korjataan niin monta kertaa että varmasti opettajalle kelpaa.


Natalia antaa hyvin tasapuolisesti opetusta ja ohjausta kaikille, olipa maalari sitten jo kymmeniä vuosia opettajana toiminut, hiukan vähemmän aikaa maalannut tai Valamon luostarin pääkonservaattori!
(Heippa Antti)!
Sen verran tasalaatuisia kuitenkin olimme että kaikki saivat työn ainakin lähes valmiiksi ja opettajan hyväksynnän ikonille. Itse taistelin hiuskiharoiden kanssa ja teinkin ne sitten kotona lopulliseen muotoon.


Onnistuin saamaan läjän puuvalmiita ikoninpohjia ja niinpä meillä viikon verran haisi jäniksenraato ja liituvelliä oli vähän joka puolella keittiötä. Pohjat kuitenkin onnistuivat mielestäni melko hyvin, aika näyttää miten kestävä pohjustus on, muutaman pienen olen jo kokeeksi maalannut.


Kotosalla maalasin sitten suojelusenkelin ja muutamia pieniä ikoneita, mukana yksi koptilainenkin.



Lopuksi meitä kurssilla hauskoilla jutuilla meitä viihdyttäneen Antin kertomaa:
Vuonna 2000 taivaan väki päätti pitää kunnon 2000-vuotissynttärit, harvemminhan kenellekään sellaisia suodaan. Synttärit suunniteltiin pidettäväksi maan päällä mutta paikasta ei oikein päästy yksimielisyyteen, ei kelvannut Pariisi, Lontoo ei Moskova. Joku sitten ehdotti Jerusalemia, mutta Jeesus kauhistui ja sanoi että ei sinne ainakaan, hänellä on viime kerrasta huonoja kokemuksia!
Sitten ehdotettiin Vatikaania, jolloin Pyhä Henki leijaili äkkiä paikalle ja tokaisi:" sinne mennään, siellä mä en ole vielä koskaan käynytkään!"

Valoisaa joulunaikaa kaikille, huomenna jatkan jouluikonin maalausta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti